Sucks!

My phone:

                          I like that music:

 

*Lily Allen - I could say

*Milow - Ayo Technology

*Pitbull - I Know you want me

*Kristiina Brask - Kuivilla Susta

*Anna Abreu - Music everywhere

*Shakira - She Wolf

*M. Pokora - They talk sh#t about me

*The Veronicas - Untouched

*Haloo Helsinki - Vieri Vesi Vieri

*Katy Perry - Waking Up In Vegas

 

Ommattu niille jotka lukee jokapäivä.

Tarina kaveruudesta, .

 

Minä Nicole ♥


Heräsin aamulla kello kahdeksan. Koulu alkaa yhdeksältä. Tänään on maanantai 15. elokuuta.
Nyt aamulla kun heräsin puin arkivaatteet päälleni farkut, paidan ja sukat. Syön aamupalaksi puuroa, omenan ja leipää sekä join hiukan maitoa. Joku soitti ovikelloa. Kukahan se on?
Anna, hän tuli hakemaan minua kouluun!! Kun astumme ulos ovesta minulle tulee heti kylmiä väreitä vastapäisestä talosta. Sanon sitä kummitustaloksi, sillä se on todella pelottava.
Siellä ei ole asunut ketään viiteen vuoteen. Isäni kerran kävi siellä, hän melkein menetti kätensä.
Nyt ylitämme tien. Anna on muuten tänään oudon hiljainen. Yleensä hän on hyvin puhelias.
Miksi et puhu? minä kysyin. Anna ei vastannut. Koulu näkyy jo,mutta kestää sinne vielä jonkun verran aikaa. Olemme jo koulun aueella, mutta ketään ei näy. Nyt muistan eihän tänään olekaan
maanantai, vaan sunnuntai. ON SYNTYMÄPÄIVÄNI!! minä huusin. Onneksi koululla ei ole ketään.
Illalla Anna tulee meille yöksi. Tallustelemme takaisin kotiin. Kotona äitini, isäni ja pikkusiskoni
Amanda eli lempinimeltään Anni odottavat meitä. Pöydällä on suuri synttärikakku. Me ahmimme
ja jäljelle jää vain vähäsen kakkua. Se olikin tosi hyvää. Sitten lähdimme Annan kanssa ulos,
Anni tuli myös mukaan.


Kummitustalo (osa 2)


Kävelemme kohti kummitustaloa. Kummitustalo näytää niin jännittävältä, että avaamme portin.
Portti narisee. Piha on sekasorto. Puut ovat vinksin vonksin ja ruoho on kuin mikäkin viidakko.
Tarvoimme siellä ja yritimme päästä ovelle saakka. Pitkän ajan jälkeen pääsimme ovelle.
Ovi on hiukan raollaan! minä huudan. Mennään sisälle, Anna sanoo. Eihän täällä näe mitään,
sanon minä. Mutta täällähän on valokatkaisin! huutaa Anni ja näpsäyttää valot päälle.
Ei täällä ole kamalan näköistä, Anna sanoo. Vain hieman hämähäkinseittejä ja pölyä! huudahdan minä. Ja vielä ihmeellisempää, valot toimivat, Anni sanoo. Täällä ei ole kyllä nyt
kaikki kohdallaan! Anna huutaa. Mutta tämä on upea paikka!! hän sanoo. Tutkitaan taloa,
katsotaan mitä paikkoja täällä on, Anni sanoo. Pian Täällä on ainakin kellari, alakerta,
yläkerta ja ullakko, minä myönnän. Aletaan huomenna korjaamaan tästä hienoa paikkaa, sanoo Anna. Minä ja Anni menemme ulos. Anna tuli vasta hetken kuluttua. Hän nauroi mutta nauru loppuu pian, sillä hän alkaa ihmetellä meitä. Näytän kuulemma hassulta, kun tuijotan jotain, mutta kun hän huomasi saman mitä me katsoimme Anna hätkähti ihmetyksestä.
Ulkona sataa, mutta... mutta ei sada vettä, vaan lunta. Sataa lunta!! Iloitsemme niin ettemme
huomaa lumen huonoja puolia... Kun vasta tunnin päästä huomaamme, että meillä on kylmä
olemme jo hieman kohmettuneet. Onneksi koti ei ole kaukana, sanomme yhteen ääneen.


Anna yökylässä (osa 3)


Onneksi ette vilustuneet! äitini hokee kokoajan sitä. Anna siis tulee nyt meille yökylään.
Syömme iltapalaksi lettuja. Ei kamalan terveellinen iltapala, mutta saahan sitä joskuskin
herkutella. Huomenna ei olekaan siis koulua, kun on vielä viikko lomaa, sitten vasta lähdemme kouluun. Niinkö? minä kysyin. Juuri niin, Anna sanoi. Juoksemme huoneeseeni laittamaan
yöpuvut päällemme. Menemme pesemään hampaat ja sitten hyppelehdimme nukkumaan.
Nukahdamme nopeasti, sillä tiedämme , että huomenna tapahtuu jotain hauskaa.


Paviljongi (osa 4)


Herätän Annan ja Annin. Lähdemme Kummitustalolle korjauspakin, pölyimurin ja pölyrätin kanssa. Anni pyhkii, Anna imuroi ja minä korjaan. Kahden tunnin päästä työ on valmis.
Enää sisustus, siihen tarvitaan rahaa. Mistä me sitä saamme??! minä kysyn. Onko sinulla rahaa Anna? kysyn. Entä sinulla Anni? Heillä oli samoin minulla, mutta paljnko? Aivan riittävästi,
Anni sanoo. Se riittää varmasti sekä sisustukseen, että ruokaan! Anna toteaa.
Ensin huonekaluliikkeeseen sitten ruokakauppaan. Se viimeinen onkin yllätys!!
Kummituskartano on valmis!! huusimme yhteen ääneen. Katsellaan ympärillemme.
Mennään ensin kellariin! Anni huusi. Siellä on pelihalli ja koti teatteri. Sitten alakertaan:
keittiö,kylpyhuone,vessa ja olkkari. Yläkerrassa on kolme makuuhuonetta sekä poreallas.
Ullakolla on vain loput roinat.


Yö kummitustalossa (osa 5)


Anna ehdottaa, että katsoisimme jonkun elokuvan. Anni saa päättää sen. Hän valitsee Muumit ja pyrstötähti -elokuvan. Katsomme sitä kaksi tuntia. Minä ehdotan, että emme enää katsoisi yhtään elokuvaa, vaan menisimme porealtaaseen ja söisimme sitten kaikkia herkkuja. Sen jälkeen menemme ilmoittamaan äitilleni, että yövymme ulkona. Illalla emme saa millään unta (paitsi minä). Anna ja Anni ryntäävät minun huoneeseeni. Ihmettelen mikä on hätänä?
Juoksen Annan huoneeseen ja totean: Eihän täällä ole muuta kuin Annan sänky ja haamu. HAAMU!! huudamme yhteen ääneen. Lähdemme karkuun. Hyppäämme sänkyni peiton alle. Toivottavasti se ei älyä etsiä meitä täältä, Anni kuiskaa. Hetken kuluttua kuuluu lempeä ääni joka tavallaan hypnotisoi meidät. Ääni huokuttelee meitä kohti vessaa. Kun pääsemme vessan lähelle epäröimme, mutta lopulta astumme vessaan. Vessan ovi pamahtaa kiinni ja jokin tarttuu minuun. Minun kaulaani.


Uusi ystävä (osa 6)


Se herättää minut. On aamu. Anna ravistelee minua ja Anni katselee vieressä, kun minä tokenen. Tänään Anna lähtee kolmen päivän lomalle ja Anni neljän päivän leirille! Toivottavasti minä keksin siksi ajaksi tekemistä. He lähtevät kahdeltatoista. Hyvästelen heidät. Lähden heti etsimään ystävää jonka kanssa voisin leikkiä. Näen pojan istumassa yksin penkillä. Menen hänen viereen istumaan. Kysyn häneltä mikä hänen nimensä on. Hän nostaa päätään ja sanoo: Minun nimeni on Alex. Minun nimeni on Nicole, minä sanon. Kerromme toisillemme itsestämme ja kyselemme kaikenlaista. Nauramme, kerromme myös asioista mistä emme ole kertoneet vielä kenellekkään. Sitten tulee hiljainen hetki. Olet minun paras ystäväni tällä hetkellä! minä kerron. Niin sinäkin minun, Alex kertoo. Olet oikeasti ensimmäinen ystäväni joka on noin kiva! Alex huutaa.


Nicole rakastuu (osa 7)

Taas tulee hiljainen hetki. Alex tulee lähemmäksi. Hän ottaa minusta kiinni ja ARVAA MITÄ? Hän tekee minun kanssani kielarin vaikka olemme vasta tutustuneet toisiimme. Hän on aika rohkea ja ihana. Vierestämme kulkee juuri eräs luokkalaiseni hänen pikkusiskonsa kanssa. Pikkusisko sanoo: Katso poika yrittää varastaa tytöltä purkan! Vähäks nolottaa, kun vasta kahden minuutin päästä huomaan hänet. Pyydän Alexia meille yökylään. Alex suostuu. Onneksi vanhempani ovat työmatkalla ja olen yksin kotona. Kirjoitan päiväkirjaan illalla mitä tänään olen tehnyt. Alex nukkuu minun kanssani samassa sängyssä.


Anna ja Anni palaavat (osa 8)


On sunnuntaiaamu Anna ja Anni sekä vanhempani palaavat pian. Olen Alexin vieressä istumassa penkillä. Yhtäkkiä minä pyörryn. Alex nopeasti alkaa painella rintaani, että heräisin. Se ei onnistu. Hän yrittää tekohengitystä. Alex puhaltaa ainakin kaksi minuuttia. Onneksi jo sitten herään ja en yhtään tiedä mitä on tapahtunut. Anna ja Anni tulevatkin jo tuolta! Anna tuo mukanaan tuliaisia karkkia, pehmonallen, kynän ja pienen kaktuksen, jolla on naama. Me menemme heti kummitustaloon. Anna antaa minulle ystäväkirjan. Kirjoitan heti siihen!


Nimi: Nicole Olivia
Sukunimi:Leutola
Syntynyt:8.8.1996
Asuinpaikka: Tampere


Lempi


Ruoka:Pinaattiletut
Karkki:Pääkallokarkki
Paikka:Oma piha
Yhtye:PMMP
Biisi:Pop-musiikkia


Koulu: Rantala
Luokka:7F
Aine: Liikunta
Harrastukset: Uinti ja suunnistus
Haluaisin: Opettajaksi (kiltille luokalle)


Siinä oli hieman tietoa minusta.


Takaisin koulun penkille (osa 9)


Minä herään puen päälleni, syön aamupalan. Anna hakee minua kouluun. Lähden ilomielin, vaikka inhoankin koulua hieman. Luokalleni on tullut 13 uutta oppilasta. Kahdeksan tyttöä ja viisi poikaa. Minä ja Anna menemme heti tutustumaan heihin. Eräs heistä on nimeltään Daniella. Hänen äitinsä on Englantilainen. Daniella osaa puhua sujuvasti Englantia. Eräs pojistakin on minulle erittäin tuttu. Hän on Alex. Nyt se meidän luokkalainen jonka nimi on Hanna juoruaa näkemästään taatusti kaikille. Ja niin hän tekeekin. "Näin eilen, kun Alex ja Nicole pussailivat!" Hanna huusi koko luokalle. Hän on taatusti kaikista tyhmin koko universumissa. "Heillä on pitkä aikainen suhde!" Hanna huusi jo toistamiseen. "Sen voi päätellä siitä, kun se pusu ei ollut tavallinen pusu, vaan kielari!" Hanna jatkoi. Koko luokka nauraa meille, Alex aikoi sanoa jotain , mutta ope kerkesi tulla luokkaan. Hän sanoo: Nyt otamme yllin kirjat esille ja harjoittelemme kappaletta: Miten ihminen lisääntyy. Koko luokka purskahtaa nauruun.

 

 

Kamut lohduttaa. (osa 10)

 

No en mä mun luokkalaisia mihkään tartte on mulla muitakin kamui, mainitsin. Meiän luokkalaiset on muutenki pervoi ja muut sellasta, jatkoin. Niin mennäänkö käymään siellä kummitustalossa? Alex kysyi. "Joo! Mut keksitään sille joku parempi nimi, ok?"   "Käy mulle, mut mikä?"  "Oisko vaikka pulju."  Eeeiiii, käykö Rypäle?"   "Joo, vaikka se onkin aika outo nii se on hyvä...  No lähdetääs Rypäleeseen!"  Puen takin päälleni ja laitan limet crocsit jalkaani. Astun ulos, siellä onkin pakkasta ja paljo, joten laitan raidalliset sormikkaat sekä mustan pipon. Sitten pääsen vihdoin ulos. Alex tulee perässäni, ja liukastuu jäiseen maahan.   "Täällä on todellakin kylmä" hän sanoo."  "Niin onkin..."  Näen jotain lilaa tiellä. Menen katsomaan lähempää. Työnnän lunta pois sen päältä. Näen setelin viissatasen.  "Tällä saahan vielä paljon karkkia" sanon minä.  Pujotan setelin taskuuni, ja juoksen tien yli. Laitan käteni potin kahvalle ja painan kahvaa alaspäin. Se ei liiku, portti on jäässä.  "Joudumme kiertämään pimeää reittiä,käykö sinulle?"  "Totta kai!"  Lähdemme kiertämään talon aidan reunaa toiselle puolelle. Aidassa on reikä sujahdamme siitä sisälle pihalle. Kävelemme ovelle, oven edessä on jotain. Se on pikku Murre, "voi koira raukkaani se on kuollut!!!" Siirrän Murren pois oven edestä ja avaan oven. Sisällä on lämpöistä, vien Murren takan eteen, jotta voisin vielä nähdä sen ennekuin Murre haudataan. Alex lohduttaa minua. Itken ja juoksen halaamaan Murrea. Se rupeaa murisemaan, "Murre elää!".